Terve vaan, kaikki äidin pikku simasuut! Tämä täti pelaili tässä mainiota peliä nimeltä The Sims 3 ihan vain noin käyttääkseni opiskeluaikani mahdollisimman tehokkaasti kaikkeen muuhun kuin opiskeluun, ja huomasin sitten screenshotteja jääneen tietsikan nurkkaan erään perheen toilailuista melko mukavan määrän. Tästäpä sitten sai alkunsa eeppinen sukutarina klaanille nimeltä Elliot, jonka päätin sylkäistä eetteriin kaiken kansan kartettavaksi.

Legacy Challengea tämä hämpsötys ei muistuta muuta kuin siinä, että sukupolvet rullaavat, sillä tämä on tosiaankin vain omaa ajantappopelailuani ilman sen suurempia tavoitteita. Muuta kuin sitten jälkeenpäin tämä simskansan viihteeksi jalostettu tuotos. Mutta ilman enimpiä mutinoita, olkaatten hyvät: ladies and gentleman, here come the Elliots!

Huh! Mikäs pelottavan näköinen tömäkkä matami se tässä seisoa tuupottaa keskellä pihamaata ihan yppösen yksinään? Ai niin, vastahan minä neitosen ihmiseditorista ulos pullautin, kas kun tuppaa unohtumaan.

Tilannetta hieman selvittääkseni neidon surkea ilme johtuu siitä seikasta, että poloinen Honey Elliot, joka oli elellyt viimeiset neljä vuotta onnellisesti evääkään heilauttamatta siippansa ökytönössä, törmäsi väistämättä parisuhteen loppuun ja lähtöpasseihin makeasta elämästä karuun todellisuuteen. Elätinelämään tottunut Honey-rukka sai taskuunsa vainmuutaman rovon uuden elämän alkuun ja hieman etumatkaa siipan jätettyä, ja suoraan sanoen - hän oli täysin kädetön uuden tilanteen edessä. Eihän siinä muu auta kuin itkeä tirauttaa.

Edes matkalaukkuja ei tällä surkuhupaisalla korkokenkäisellä ilmestyksellä ollut mukanaan tuoda vähäisillä rahoillaan ostamaansa kotiin.

Eipä ollut paljon nauramista tässä murjussa, minkä Honey sai tingittyä kiiltonahkakengissä saapastelevan kiinteistövälittäjän rahanahneista kynsistä. Tuollainen yleisen käymälän kokoinen ja näköinen tiilihökkeli, missä murjotti sisällä ruosteinen heteka ja pari ruosteista välttämätöntä kalua ruosteisella lattialla. Ruosteisen oven takana.

Honey kopisteli koroissaan sisään epäuskoinen ilme naamallaan ja yritti tolkuttaa luksuksen muhjentamille aivoilleen, että hänen olisi tästä lähin ihan aikuisten oikeesti kitkuteltava tässä läävässä, ja ilman poikaystävän lihavaa lompakkoa. Kalliit vaatteet ja kengät olivat nyt historiaa, nuori nainen huokaisi, kun tarkasteli murheellisena ritilän väliin jäänyttä irronnutta korkoa.

Silmät kirvellen ja hämmentyneenä Honey riisui toisenkin kengät ja vaatteensa ja mönki tunkkaiselta haisevien peittojen alle nitisevään hetekaan nukkumaan, ja yritti olla ajattelematta kuinka monta lutikkaa sen patjassa mahtoi muhia.

Seuraavana aamuna masentunut Honey laahusti surkeasti ilmastointiteipillä korjattuine kenkineen kaupungille kyselemään, josko jostakin puulaakista irtoaisi hänelle töitä, jossa ei menisi kynnet pilalle. Ruokakaupan ovi kalahti pari kertaa, ja Honey käveli ulos elämänsä ensimmäinen pesti plakkarissaan. Prinsessasta pätkätyöläiseksi parissa päivässä.

Vaihdettuaan kalliit vaatteensa kirpparilöytöihin käyttörahan toivossa Honey palasi läpsyvillä sandaaleilla kotipihalleen ja katseli kaivaten naapurin isoja komeita taloja, joiden seinien sisällä plasmateeveet varmaan silläkin hetkellä pauhasivat. Ja hän, poloinen tyttörukka, saisi painua seuraavana päivänä töihin! Kaupan kassalle! Voi tätä alhoa.

Ihmeen kaupalla kuitenkin ennen tuskin edes mikron nappuloista mitään ymmärtänyt leidimme iltapalaa peltirämpylässä rillaillessaan huomasi löytäneensä pienen apean hymyn kasvoilleen. Ainakaan ei ollut sitä perhanan pomottelevaa porkkanapäätä koko ajan valittamassa milloin mistäkin, Honey tuumi muistellessaan exäänsä lämpimin tuntein ja silpoi makkaroitaan kostoksi hellulleen.

Että tuo läävä osasi löyhkätä ummehtuneelle. Ilmalämpöpumpun virkistämään sisäilmaan tottunutta Honeytä kouraisi pieni pahoinvoinnin aalto rasvankäryssä, mutta nälkä voitti pienen ällötyksen ja neiti iski hampaansa hodariin mieli turtana, kun tähdet alkoivat syttyä taivaalle. Ei sillä, että Honey olisi ulos nähnytkään siitä koirankopista.

Gurmeeillallisensa jälkeen neitok - hei! Jotain tapoja!

No niin siis, lautasensa syöntilihaksellaan tiskattuaan neitokaisemme paneutui maata sänkyyn, joka oli onneksi osoittautunut suhteellisen lutikattomaksi raskas tunne vatsanpohjassaan. Epävarmuus kalvoi tätä urbaania uudisraivaajaa, mutta hän toivoi, että aamulla hän tuntisi itsensä hieman rohkeammaksi kohtaamaan itsenäisen elämän haasteet.

Vielä mitä. Lehdenhakukaan ei sujunut ilman, että Honey melkein heitti laatat postinkantajan kengille.

Kumma tunne mahanpohjassa ei hävinnyt koko päivänä. Kun myöhemmin umpitylsästä töistä tultua vielä vatsaa väänsi niin kuvottavasti, että naisen oli turvauduttava herra vessanpöntön vastaanottavaisiin palveluksiin, Honeyta jo aikaisemmin kalvava orastava, hermostuttava ajatus paisui, ja hän otti esiin kotimatkalla apteekista varmuuden vuoksi ostamansa pikku kapistuksen.

Oikein arvattu, rakas yleisö, plussaahan se pikkuinen valkoinen kapistus ilmoitti pienen hymynaaman kera, ja Honeyn tajuntaan pasahti oitis turruttava ymmärrys. Hän odotti entisen poikaystävänsä lasta. Pihkana.

Honey ei oikein kestänyt uutista, ja hän alkoi itkeä tihuuttaa käsiinsä, kun ei edes poloinen tiennyt, mitä ajatella koko asiasta. Olihan se melkoinen paukku, kun jo valmiiksi on yksin maailmassa vain muutama punainen puupenni taskun pohjalla, ja sitten pitäisi vielä ruveta äidiksi ja yrittää elättää oman surkean itsensä lisäksi vielä miniatyyri-ihminen. Hetkisen rauhoituttuaan Honey päätti, ettei ajautuisi itseäsääliin vaan odottaisi vain rauhassa, kunnes vauva syntyisi. Kyllä kai hänellä sitten jo olisi rahaa huolehtia siitäkin, eiks vaan.

Mieli myllertäen Honey päätti kolmannen yksinäisen päivänsä tiilimörskässään pikkuimmeinen sisällään, ja yritti etsiä tilanteesta jotakin positiivista. Ainakin hän voisi ostaa söpöjä nallekarhuja, eikä kukaan pitäisi sitä outona, hän tuumi ennen kuin syventyi kokonaan vetelemään hirsiä. Paitsi ettei hänellä ollut varaa nallekarhuihin. Pahus.

Tässä oli nyt Elliotien klaanin aloitusosa, toivottavasti tyksitte ja jaksatte tämän melko tylsän alun jälkeen jatkaa lukemista, laitan osia tulemaan kun vain ehdin niitä kirjoittaa, pelissä kun huitelen jo melko pitkällä. Feed me with your comments :B

Syrämellä, Neo ♥